Pieni mutta iloinen porukka starttasi aamuvarhaisella lauantaina 19.5. kohti Luulajaa. Takakontti oli täynnä kiekkoja ja retkieväitä – sekä halkoja
Tojo-Rentin vuokrabussissa matka sujui Ollin kuljettamana sukkelaan. Osalle porukasta Luulajan rata oli ennen kokematon ja he ihmettelivät suuresti kun suuntasimme kaupungista kohti rataa. Serpent Hill on metsässä ja tien varren näkymät matkan varrella eivät näytä siltä että siellä jossain olisi pelattava frisbeegolf-rata.
Mutta perille päästiin ja alkuverryttelyjen jälkeen lähdimme eka kierrokselle koko porukalla tutustumaan rataan.
Luulajan rata on mukava ja monipuolinen. Siellä saa ”heittää kovaa” mutta pitää osata heittää myös tarkasti lyhyemmillä väylillä.
Ja siellä on nimensä (Serpent) mukaisesti käärmeitä. Tämä koettiin heti kakkosväylän alussa kun puun juurelta Vili hoksasi kyykäärmeen. Ei ollut ennen nähnyt livenä käärmettä kuten ei pari muutakaan ollut.
Tauolla söimme seuran tarjoamia eväitä ja nautittiin hienosta säästä. Väkeä oli tosi vähän, vain muutama heittelijä nähtiin päivän aikana. Ruotsissa ei fribabuumia näy!
Toka kierros mentiin vähän enemmän ”kisamoodilla” kun rata oli jo tutumpi. Sami teki hyvän tuloksen ja Taisto paransi eniten tulostaan, hyvä!
Pari kierrosta päivässä tuolla radalla on ihan tarpeeksi. Kotimatkalle lähdettiin tyytyväisenä, jälleen oli saatu kokea hyviä ja huonojakin suorituksia lajin parissa.
Olisi ollut hienoa jos mukana olisi ollut enemmänkin jäseniä. Tilaa kyllä olisi ollut. Ensi vuonna sitten!